Jatkuvan hakkuun kasvatus

Summa Summarum

Alla oleva teksti avaa seuraavia päätelmiä:

  • Ajorattomuus tuo merkittäviä etuja myös laatupuun kasvatukseen
  • Metsätalousyrittäjä on oman ensiisjaisesti yrityksensä työntekijä ja toissijaisesti pääomasijoittaja.
  • Tuottovaatimus suhteessa sekä pääomaaan että ulkoistetuille hakkuille pystykaupoissa on metsätaloudellinen haaste.
  • Tasarakenteisessa kasvatuksessa uudistamiskulut vaikuttavat oleellisesti kannattavuuteen.
  • Jatkuvassa kasvatuksessa hankintatyöhön liittyvt vaiheet tarjoavat kokonaisvaltaisesti mahdollisuuksia parantaa kannattavuutta.
  • Tasainen tulovirta on riskittömämpi toimintaympäristön muutoksille
  • Jatkuvan kasvatuksen tuotto tulee suhteessa tukkipuu/kuitupuu suhteesta ja tukin laadusta.
  • Pienkalusto sopii paremmin jatkuvaan kasvatukseen kuin avohakkuu-malliin -ensiharvennusta lukuunottamatta.
  • Jatkuva kasvatus ja siinä hankintatyö edistää metsien moninaiskäyttöä( esim. pakurin viljely valituissa puissa) ja epäsuorasti myös paikallistaloutta.
  • Omatoimisesti hakkuita kannattaa tehdä usein jotta kasvunotkahdukset minimoituvat. Puumäärän markkinarvoa optimoi täydet rekkalastit, 50 tai 100 kiintokuutiota.
  • Jatkuvassa kasvatuksessa voi hakata puulajikkeen/lajikkeita kerrallaan. tsarakenteinen malli suosii aluekohtaisat käsittelyä.
  • Avohakkumalli on sopivin moneen palstaan mutta jatkuva malli soveltuu usein vaihtoehdoksi. Taloudellinen tulos optimoituu palsta- ja metsätalousyrittäjäkohtaisesti. Mikroaukko-hakkuu on synteesi molemmista malleista.

Ajourattomuus

Yksi keskeisempiä jatkuvan kasvatuksen haasteita on ajourien minimointi. On laskettu että jo ajo-uraton harvennus tuo n. 300 euron hyödyn hehtaarille. Hyöty tulee vielä suuremmaksi tuulenkaatojen korjuussa. Ajo-uria tai ajomahdollisuutta tarvitaan yhdenkin ylispuun takia. Alla oleva piirroksessa alkutilanne on n. 2 m välein olevaa puustoa. Maataloustraktori tai sitä leveämpi kalusto vaatii sinisellä merkittyjen puuston kaadon. Lopputuloksena on harva puusto ja menetettyä kasvua.

Kemeran tukien vaatima nuoren metsän puusto lähtökohtana. Jos korjuu tapahtuu maatalous- tai metsäkalustolla niin ajourasta tulee ylileveä.

Yllä oleva piirros kuvaa lähtötilannetta jatkuvan kasvatuksen mallissa. Edelleen puiden väli on luokkaa 2n tai vähemmän. Isommat pylpyrät kuvaavat ylispuita jotka poistetaan . Kun ajokone on vain n. 1, 6 m leveä niin voidaan poistaa vain ylispuut ja puut joiden välimatka on alle 2 m . Ketterä kone mahdollistaa pistot pääreitin varrella. Hakkuun myötä puiden väli säilyy n. 2-metrisenä. Ylispuiden ympärillä tulisi säilyttää tiheämmät välit koska itse ylispuu pahimmillaan on vienyt 3-5 metriä kasvutilaa. Kiilamaisilla palstoilla ajourien vaatiman alan suhde koko alaan kasvaa.

Ylispuiden hegemonia on joskus onnekasta. Latva on kaatunut voimalla nuoren kuusen päälle ilman vaurioita.

Puulaji kerrallaan

Puun markkinarvo riippuu myytävän erän määrästä. Pystykaupassa tästä seuraa että hakattava ala on oltava riittävän yhtenäinen ja suuri jotta edes yhtä puulajia saadaan riittävästi paremmalla hinnalla. Tukkirekkojen täysi lasti on 50 pinokuutiota per vaunu tai nuppi. Täysistä kuormista saa myyjäkin paremmanhinnan.

Jatkuvassa kasvatuksessa hankintahakkuussa voidaan tarvittaessa hakata vain yhtä puulajia. Tai useampaa lajia niin että hakkuu-alueet osittain tai kokonaan poikkeavat toisistaan. Tällöin tavoite määrien suhteen voidaan saavuttaa kaikkien kaupan kohteena olevien puulajien suhteen.

Optimaalisessa kasvatuksessa puita poistetaan mahdollisimman usein . Pystykaupassa palstat on hakattava niin että niihin on tarve palata yli 10 vuoden syklillä. Isojen koneiden kuljetus työmaille maksaa satoja euroja , samoin puunostajilta kuluu sama aika koordinoida pienempiä ja suurempia ostoeriä. Hankinta-hakkaajalla kustannus määrittyy suhteessa yhden ajokerran työaikaan ja koneen kuluihin, ei niinkään hakattuihin puumääriin. Samalla palstalla voidaan käydä vaikka joka vuosi hakkaamassa osa kokonaistavoitteesta. Yksikkökustannukset eivät riipu ajokertojen määrästävaan siitä että ne ovat tietty täysiä kuormia. Puunostajan rekka-logistiikka on tässä suhteessa verrattavissa hakkuussa kuormien kuljetukseen metsästä.

Alla olevien kuvien mukainen vielä ylitiheä koivikko harvennetaan taas n. 5v kuluttua( riippuen kehityksestä) niin että vain laadukkaat valtapuut jätetään. Pieniksi jäävät latvukset minimoivat tuhot uudeksi metsäksi kehittyvälle kuusentaimikolle . Pääsääntöisesti kuusikko alkaa kehittyä luontaisesti koivikon alle. Taustalla oleva ylispuu kuusi voidaan korjata osana toisen palstan kuusi-pystykauppaa.

Istutettu koivua 1987, seassa luontaista hieskoivua. Haavan vesat jätetty pystyyn. Hakattu polttopuuta 2 mottia n. 10 vuotta sitten., polttopuuta(haapa+koivu+leppä) 3 pino mottia pari vuotta sitten , vuosi sitten 10 pinomottia (haapaa+leppää) energiapuuta j a v. 2019 5 kiintokuutiota koivua. Pinta-ala n. 1/3 hehtaaria. Kuuset on istutettu n. 10 vuotta sitten. Lähivuosina poistetaan tukkikokoiset haapapuut.

Oikealla on voimakkasti kehittyvä haavikko joka on vallannut koivikolta tilaa. Männyt ovat siro-oksaisia ja kasvavat laatupuiksi.

Ylispuiden hegemonia

Lupaavalta näyttävä skenaario jossa haapa-puu saadaan kaadettua tielle. Jäävät kuuset eivät vaurioidu.

Koivu vei mennessään kolme nuorta kuusta juurineen. Tarkemmalla kaadolla takimmainen ja tärkein olisi säästynyt. Sinne on parasta tehdä mikroaukko j a poistaa varttuneetkin puut.

Koivu kaadetaan kohti aukkoa joka edellisessä kuvassa on kuvattu vastakkaisesta suunnasta. Siinä vahinkoa jo tapahtunut. ja siihen kaadetaan muitakin ylispuita,. Aukossa olevat harvat puut todennäköisesto vahingoittuvat. Lopputulemaan on mikroaukko jossa kierto alkaa alusta.

Koivu keskellä on syytä kaataa kameran suuntaan vapaimpaan linjaan . Taimikko tulee todennäköisesti vaurioitumaan ainakin kahden puun osalta koska koivussa on laajat tukevat latvusoksat. Puun poisto on pahasti myöhässä.

Sienten viljely puiden rungossa on vaihtoehto ylispuun kaadolle – varsinkin jos runko on vajaa-laatuinen. Kun puu on kuollut pystyyn niin sen voi kaataa energiapuuksi tai jättää hyönteisille. Oksat ovat siinä vaiheessa jo lahoja eivätkä vahingoita jäävää puustoa kaadettaessa.

Metsän kasvu muunnettu nykyarvoon eri tuottovaatimuksilla. Kun nykyarvo on yhtäsuuri kuin uudistamiskulut niin kannattavuus on tuottovaatimuksen rajalla. Nykyarvo on laskettu myös lineaarisella korolla ( ei korkoa-korolle).

Päätelmiä

Tasarakenteisen kasvatusmallin kannattavuus on kriittinen korkealla pääoma tuottovaatimuksella suhteessa puuston kiertoon. Taulukosta nähdään että 5 % tuotto-vaatimuksella perinteinen diskonttaus nykyarvoon johtaa tappiolliseen tulokseen. Edelleeen metsänkasvatuksen kannattavuus riippuu olellisesti perustamis- ja hoitokuluista. Jos nykyarvo on sama kuin perustamiskustannukset niin ollaan tuottovaatimuksen rajoilla.

Paradoksaalisesti klassinen korkoa-korolle laskentamalli suosii jatkuvaa kasvatusta. Kierron nopeutuminen ja tasainen tulovirta antaa vertailukelpoiset nykyarvot hankintahakkuissa verrattuna pystykauppaan aukkohakkuumallissa. Nykyarvohan kertoo pääoman jolla päästään tulevaisuuden markkina-arvoon kun on annettu vaadittu tuotto-korko.

Toisaalta reaalimaailmassa korkoa-korolle tuotot ovat lyhytjaksoisia. Sikäli verrattavissa jatkuvan kasvatuksen tiheisiin hakkuuväleihin. Realistisempi malli nykyarvon laskemisessa on lineaarinen korko mikä vastaa vaikka pankkitalletusten tai lainojen korkologiikkaa. Silloin tasarakenteisen mallin kannattavuus paranee olellisesti. Mutta Jos sitä verrataan haavan kasvatukseen niin senkin kannattavuus paranee. Tosin sisältäen hankintahakkuun työn. Haavan tapauksessa nähdään että kun kiertoaika on puolet kuusen vastaavasta niin sen merkitys tuoton kannalta on aivan oleellinen vaikka itse puun markkinaarvo on huomattavasti kuusta pienempi.

Vaikka metsän tulisi pikemminkin tuottaa työtulon kautta eikä puhtaasti pääomatulon kautta niin työtulokin edellyttää korkempaa 5% tuottoa. Tasarakenteisessa kasvatuksessa ja aukkohakkuussa metsälle annetaan kovia vaatimuksia. Kasvun tulee kattaa sekä ulkoistetut koneurakoinnit hakkuissa että antaa omistajalleen pelkkää pääomatuloa.

Jatkuva kasvatus hankintahakkuina tukee paikallistaloutta ja työllisyyttä. Lisäksi se antaa toistuvia mahdollsisuuksia säätää hakkuu-strategiaa suhteessa vallitseviin olosuhteisiin. Päätehakkuumallissa sitoudutaan kymmenien vuosien strategiaan. Maailma kuitenkin muuttuu kymmenien vuosien aikana, ilmasto, tuholaiset, puumarkkinat, elämäntilanne …

Tasaista tulovirtaa voidaan verrata palkkatuloon. Puhtaissa pääomasijoituksissa ei ole käytännössä mahdollista saada vuosikymmeniä tasaista tuottoa johon rahoituslaitokset sitoutuisivat. Sijoitusjaksot ovat pikemminkin jatkuvan kasvatukseen hakkuuväliiin verrattavia. Pääomasijoituksiin ja tasarakenteisen metsänkasvatuksen tuottoriskeihin sisältyy epävarmuustekijöitä joita ei ole samassa mittakaavassa jatkuvassa kasvatuksessa. Lisäksi hankintahakkuut jatkuvassa kasvatuksessa ovat pääomasijoituksiin verrattavia eriä suhteessa työn arvoon. Erityisesti jos palkkatyötä on rajoitetusti niin jatkuvan kasvatuksen hakkuutyöt tarjoavat ansaintalogiikan.

Hankintahakkuu pienkalustolla tuo optimaalisen tuloksen erirakenteisessa metsänhoidossa. Ajourat ovat minimaalisia ja laadukkaita puu-yksilöitä voidaan siten säästää. Hankintahakkuita voidaan toteuttaa useammin kuin pystykauppoja jolloin kierto nopeutuu jonkin verran ja puiden laatua voidaan parantaa tilanteen mukaan.

Kahdella hevosella ei voi ratsastaa. Rajoitettu alaharvennus vähentää tuottoja. Koeala n. 200 h a. Etelä-Suomi.
Lähde: https://arvometsa.fi/blogi/miten-hyvaa-metsanhoitoa-mitataan

Puuston tilavuuskasvu, ainespuun kokonaistuotos ja hakkuukertymä 120 vuoden aikana neljässä eri hakkuuskenaariossa.
Simulaatio ym. koealalle.
Lähde: https://arvometsa.fi/blogi/miten-hyvaa-metsanhoitoa-mitataan

Tuloksen optimointi

  • latvakuitu ylipitkänä samassa kuormassa j a kuitumitasta yli menevän osan katkonta kuormasta suoraan polttopuuksi
  • Yhden tai kahden puulajikkeen hankintakauppa isommalta alalta jotta hakkuumäärät ylittävät ostajien pien-erien alemmat hinta-rajat.
  • lasketaan hyötyliikunnan aika pois työajasta
  • ajokoneen yksi edestakainen matka jossa metsuri-kaato ja kuljetus varastopaikalle
  • lasketaan arvo standardi-harvennusten aiheuttamalle kasvunotkahdukselle
  • lasketaan arvo vastaavan standardi-hakkuun ajourien aiheuttamalle kasvu menetykselle ja erityisesti laatupuiden menetykselle
  • ajokerrat maapohjan päällä peräkkäisinä vuosina edistävät uuden taimiaineksen muotoutumista, puiden siemensadot j asääolot vaihtelevat
  • Ylispuiden kierto nopeutuu j a taloudellinen tulos paranee.

Metsän omistajan vaihtoehto omatoimisiin jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin on esim tässä: Markkinoiden halvin Suomessa kokoonpantu pienkone http://www.logbullet.com/fi/ . Pienajokone siirtyy autotrailerilla työmaalta toiselle. Kone voi olla siten yheyishankinta muutamalle metsänomistajalle tai metsänomistaja-piirille alihankintaa tekevä yrittäjä. Näkökulma siirtyy metsän hoidosta puiden hoitoon. Puiden hoito on sitä varsinaista jatkuvaa kasvatusta.

Jatkuvan kasvatuksen mallissa puuta poistetaan haavan ( myös koivun) tapauksessa n. 5 v välein. Lopputulemana on aukon sijaan kasvava metsä.
Tuotto on siihen saakka verrattavissa aukkohakkuu-malliin. Jos kyseessä on koivu niin luvut ovat 2x koska m3-markkina arvo on kaksinkertainen. Mutta silloin perustamiskulut ovat luokkaa 1 eur x 2000 kpl/ha plus istutustyö yms. Nykyarvo on laskettu myös lineaarisella korolla ( ei korkoa-korolle).

Uudistamisen kustannuksilla on ratkaiseva merkitys metsätalouden kannattavuuteen vertailtatessa jatkuvaa kasvatusta avohakkuuseen. Yllä olevassa taulukossa jatkuva kasvatuksen hakkuita on usein joissa poistetaan tasaisemmin puuta. Laskelma antaa kuitenkin vertailukohdan suhteeessa kasvatettavan puun kiertoajan merkitykseen liiketaloudellisessa mielessä.

Korkotason valinta kertoo suhteen metsäpääomaan. Pienellä pääoman tuotto-vaatimuksella tulo painottuu enemmän metsänomistajan omaan työhön. Korkeampi tuottovaade on seurausta hakkuiden ja hoitotoimenpiteiden ulkoistamisesta. Toisaalta jatkuvassa kasvatuksessa on nimenomaan pyrkimys lisätä tuottoa arvokkaamman tukkiosuuden myötä pitkässä juoksussa. Metsä on sijoituskohteena parhammilaan pääoman tuoton ja omistajan työllistymisen yhdistelmä.

Laskelmien johtopäätös on myös että metsän kehityskaaren kustannukset ovat herkässä suhteesssa pitkän ajan tuottoihin. Metsän oston yhteydessä maapohjalle ei voi laskea juurikaan arvoa koska tehostettukin metsän kasvu voi mennä perustamiskulujen pääomakustannuksiin.

Haapapuun kasvatus osoittaa kuitenkin että se on kannattavaa kuusen verrattuna kaikissa muissa tapauksissa paitsi pystykaupassa ja 1 % tuottovaatimuksella. Yhtälö kääntyykin päälaelleen . Omatoimisen metsänomistajan on kannattavaa kasvattaa haapaa, joko jatkuvana tai tasarakenteisena(päättyy avohakkuuseen). Tulokseen vaikuttaa ratkaisevasti oamtoimisuus ja lyhentynyt kiertoaika. Tulosta voi vielä parantaa jalostamalla haavan tyvitukkeja sahatavaraksi. Hakkuiden jälkeen alle on vielä kehittynyt uusi kuusi-valtainen taimikko. Kuusikon päätehakkuussa alla ei ole mitään taimikkoa.

Miksi sitten työllistää itsensä metsässä? Siksi että omalle ajokoneelle tulee käyttöä ja maaseudulla on todennäköistä että toimeentulo koostuu useammasta työstä. Arvokysymyksenä metsän hoidolla on muitakin kuin taloudellisia vaikuttimia. Jatkuva kasvatus on kutsumus.

DIA-ESITYS

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *