Tuulen Tuomaa

Julkisuudessa on keskusteltu uusiutuvan energiansyöttötariffin suuruudesta tuulivoiman osalta. Tämän hetkisen sähkön pörssihinnan, alle 30€ MWh, suhteen 83€ tavoitehinta johtaa tulonsiirtoon kuluttajilta tuottajille. Tariffia laadittaessa sähkömarkkinat olivat varsin erinäköiset. Pörssihinta kipusi parhaimmillaan n. 70€ MWh. Teollisuuden sähköntarve nousukaudella katsottiin pysyvän vähintään ennallaan. Toisaalta Suomi sitoutui päästötavoitteisiin ja edistettiin tuulivoimaa tariffi-perustaisella tuella.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt kuitenkin tuen määrän tarkastelu nykyhetkestä aina 12 vuotta eteenpäin. Analysoin inflaation merkitystä kahdella ennusteella , 1 ja 3 % ja sähkön pörssihinnankehitystä nykyisellä muuttumattomalla ja tasaisesti kallistuvalla pörssihinnalla aina 65€/ MWh vuoteen 2027 tariffijärjestelmän mukaisesti. Sähkön hinnannousu siinä on siis puhdasta kysynnästä johtuvaa hinnannousua. Asennetun tuulivoiman vuosittaine kasvu on 20% ja kapasiteettikerroin on 0,3. Havaitaan 12 vuoden jaksolla taatun tariffin diskontatun nykyarvon ja pörssisähkön hinnan kohtaavan . Suomeksi sanottuna tarkastelun loppupuolella ,viimeiset  tariffin todellinen kustannuserä on todennäköisesti olematon veronmaksajille.

Tuulisähkön Tariffi-kaavio

Tuulipuistoihin on myös liitetty skenaario rantatonttien hinnan laskusta niiden läheisyydessä. Tässä kohtaa ajatus on ristiriitainen. Mökki hankitaan ensisijaisesti luonnonrauhan ja maiseman vuoksi ja siinä yhteydessä tuulivoimaa maisemassa arvotetaan subjektiivisesti. Kumpi siis on ensisijaista, maiseman arvo maisemana vai maiseman arvostus  markkina-arvon kautta?

Suomen talous on osittain  Nokia-boomin kautta  synnyttänyt takavuosina uutta ylemmän keskiluokan varallisuutta kasvukeskuksissa. Samanaikainen rantakiinteistöjen tarjonnan niukkuus, osittain kaavoituksen myötä, on luonut hintakuplan. On vain ajan kysymys milloin tarjonta lisääntyy ja markkinoille tulee kiinteistöjä joita myös sijaintipaikkakuntien ihmisillä ja kestävämpään elämää rakentavilla on mahdollisuus hankkia laajemmassa mitassa. Sama koskee uuden polven maallemuutajia ja mökkiläisiä jotka ovat potentiaalisia pääomasijoittajia loma-asunnon ohella myös omaan toimeentuloonsa ja liiketoimintaan.  Yhteiskunnan ns. hyväosaiset elävät osittain helpon rahan ja jatkuvan arvojen nousun illuusiossa mutta samalla omien etujen menetyksen pelossa. Siinä yhteydessä tuulipuistojen hypoteettinen vaikutus arvostuksiin marginalisoituu arvomuutoksen yhteydessä.

On nähtävissä että tuulipuiston vaikutus maisemaan muutaman kilometrin  etäisyydellä sulautuu voimalinjojen, radiolinkkien, moottoriteiden yms. yhteisvaikutukseen. Perinnemaisemakin on teknologista kehitystä hitaammassa muutoksessa. Perinteinen on joskus ollut arjen mahdollisuuksien horisontti. Olisi hedelmällisempää toimia kirkonkylien raittien ennallistamiseen ja vanhan arkkitehtuurin palauttamiseen.

Tuulipuistolla on myös symbolinen ulottuvuus. Vahva perinteisen maiseman vaaliminenhan liittyy osittain konservatiiviseen arvomaailmaan ja talousajatteluun. Maailmalla puhaltavat kuitenkin uudet tuulet jossa ajattelun painopisteet ovat osallisuustalous, jakamistalous, avoimen lähdekoodin tuotanto, hajautettu tuotanto ja  paikallistalous. Väheksymättä perinteen arvoa Sysmässä ja mökkiläisten tuomaa kulttuuria tarvitaan myös uutta innovatiivisuutta ja omaehtoisen paikallisuuden kehittämistä. Paikkakuntahan ei ole enää paikkakunta jollei sillä löydy potentiaalia kehittää omavaraisuuttaan, liike-elämäänsä ja identiteettiään myös turistivirtojen mukanaan tuomien taloudellisten ja sosiaalisten riippuvuuksien rinnalla. Monen sysmäläisen suusta on toistunut totemus että paikkakunnan kehityksen painopiste ei voi olla kermaa reservaatista kuorivissa mökkiläisissä vaan ympärivuotisessa sitoutumisessa.

Tuulipuiston voi nähdä myös siltana innovatiivisimpiin uuden ajan mökkiläisiin ja maallemuuttajiin jotka tuovat mukanaan uutta  kestävän kehityksen mukaista hajautettua  liike-elämän mallia  ja osaamistaan. Se kantaa loppupelissä pidemmälle megatrendien ja -uhkien maailmassa kuin urbaaniudesta riippuvat  turistirysät. Kestävän kulttuurin aito voimavara on synnyinmaaperän antamissa  luonnonvaroissa, biotooppi-mahdollisuuksissa ja maantieteellisissä reunaehdoissa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *