Vaihto-Raha-Tori-Tie

  Rahan merkityksestä.

Alussa olivat A, B,C  metsässä keräilemässä ja metsästämässä, kukin taitojensa mukaan.  Koska he elivät samassa heimossa niin rahaa ei tarvittu. Kukin sai haluamansa toiselta tai toiselta. Sitten kylät kasvoivat kun väki lisääntyi ja kehitettiin maanviljelystä. Asutus levisi laajemmalle ja toisiin kyliin. Jos B llä oli mitä A halusi mutta A lla ei ollut mitä B halusi niin etäisyyksistä alkoi tulla  haaste. Vastaavasti C llä oli mitä B halusi ja A lla oli mitä C halusi. A => B => C => A ( biologiassa autokatalyyttinen metabolismi, kuvassa ’Vaihto’) . Kaikilla oli siis sekä tarve että välttämätöntä kokoontua vaihtamaan multilateraalisesti.

Kylissä syntyivät sitten torit. Torista tuli vaihtokaupan keskus ja sosiaalisten tapahtumien ja kuvioiden näyttämö, kananpään katkomisesta yhteiseen teen juontiin. Siis merkityksiä täynnä olevaa elämän kulkua. A ta,  B tä ja C tä kuitenkin askarrutti  kun torille kulun sijaan heidän keskinäiset välimatkat tavaran kuljetuksen suhteen olisivat lyhyempiä ( kts. kuvasta ’Tori’ ), noin 20%. Aasien ja tavaroiden kävellyttäminen maastossa oli aikaa vievää raskasta puuhaa.

Mitä jos A vain hakisi B ltä tarvitsemansa ja se kirjattaisiin ? Muisti on kuitenkin  huono renki luottamukselle.  Syntyi siis RAHA vaihdon välineeksi. Nyt B ja C voivat toimia samoin ja käydä hakemassa tarvitsemansa ja antaa rahan kuittaukseksi. Nyt myös välimatkat kuljetuksineen lyhenevät  verrattuna torilla tapahtuvaan vaihdantaan. Torilla toimii myös rahalla kuittaus satunnaisempien kauppiaiden kesken. Samoin voi vierailla A,B,C luona torilta ostoksille. Jos vielä otetaan mukaan D ja kukin asuu kylän reuna-alueilla kaukana torista niin heidän keskinäisen kaupan välimatkat ovat n. 50% lyhyempiä kuin torin jautta tapahtuvassa kaupassa. Lisäksi kuk9n voi tehdä ostoksensa omalla ajallaan riippumatta toritapahtumista. (Kts. kuvasta ’Tori’)

Toisaalta kahdenkeskinen vaihdanta voisi rahan asemesta perustua luottamukseen. Mutta sen käytännön ongelma on ihmisen muisti. Lisääntyvässä hyödyke-sfäärissä ”lainatut” asiat kohtuullisella todennäköisesti unohtuvat jolloin vastavuoroisuus ei toteudu. Toimijat voisivat myös viedä vain tuotteensa torille yhteiseen varantoon ja ottaa sieltä omat tarpeensa. Kuljetut matkat ovat kuitenkin huomattavasti pidempiä kuin suorassa kahden keskisessä kaupankäynnissä joka on verkostomainen rakenne. Tori edustaa keskitettyä rakennetta väljässä mielessä.

   A huomaa että kauppa käykin hyvin kun rahalla maksavien ei tarvi raahata mitään tavaraa vaihdon vastineeksi ja saavat se vielä halvemmalla kuin torilta jonne myyjän on se vietävä lisäkustannuksin. Kuviossa on kuitenkin yksi oleellinen miinus. Torikauppa ja kaikki siihen liittyvä inhimillinen kanssakäynti ja monimuotoisuus alkaa näivettyä ….on siis syntynyt yksityinen kuluttaja.

Itse asiassa A huomaa että hänelle alkaa kertymään ylimääräistä pääomaa. Raha itsessääm on kuitenkin aika hyödytöntä ja hän alkaa miettiä sijoituskohteita kun perustarpeisiin kuluu vain murto-osa rahatuloista. Hän huomaa että kivikkoiset polut A n B n ja C n välillä ovat hitaita ja mutkikaita. Jos ne välimatkat kuljettaisiinkin kunnon tietä pitkin niin asiakkaita tulisi todennäköisesti vieläkin enemmän. Hän siis palkkasi kyläläisiä tekemään kaksi tietä lähimpien kauppakumppanien välillä ja kolmatta tietä torille jotta ihmiset sieltäkin pääsevät helpommin hänen kanssaan kaupantekoon. Lopulta tiet muodostivat neliömäisen hahmon ( kuvassa ’Tie’) kun B, C,D maksoivat osan teistä. Nehän hyödyttivät heidänkin kauppaansa.

Ja niin kävikin. Rahaa alkoi kertyä yhä enemmän kun alkuinvestoinnit ja palkat oli kuitattu. Naapurikylässä oltiin vastaavassa tilanteessa mutta hiukan jäljessä. Sen kauppiaat päättivät pyytää ensimmäiseksi kylän A ta tekemään kerralla heidänkin kylään vastaavat tiet. Aika oli rahaa tulevia kassavirtoja odotellessa  ja odottaminen olisi käynyt kalliimaksi kuin oman tienrakennuskonseptin kehittäminen. Syntyi siis ulkoistamisen idea.

Niin kävi ja syntyi yritys A.  Siitä tuli vähitellen paikallis-globaali toimija joka hallitsi rutinoitujen toimintamallien ansiosta koko tiestön rakentamista. Lopulta kaikkissa kylissä oli  tieverkko ja kylien välillä vilkkaammin liikennöityjä väyliä. Ne piti mitoittaa kahden kylän välisenä väylänä kaksikertaiselle katujen liikenteelle. Mutta sen seurauksena taas torikauppa näivettyi entisestään kun ihmiset pystyivät liikkumaan ilman vaihtohyödykettä rahaa mukanaan kauppiaalta ja kylästä toiselle hyödykkeiden perässä.

Lopulta A,B,C,D ja muutkin oivaltavat että on kannattavampaa siirtää oma toimipiste kyliä yhdistävän väylän varteen. Ostoskeskuksen konsepti alkoi siis kehittyä …THE END.

Tarinan pointti:

Raha on tehokkain ja halvin paikallisen kasvokkain tapahtuvan vaihdon väline mutta kehityksen raja kasvottomaan globaaliin pääomaan on vähintäänkin häilyvä. Taloudellis-materiaalinen systeemi kehittyy siihen pienin askelin joita on haastavaa hahmottaa. Seuraa siis talouskasvun kierre. Mutta mitä sen jälkeen ? Missä on siis kasvollisen ja kasvottoman  talouden raja?

Tähän pelilliseen viitekehykseen voi vielä sijoittaa ainakin jakamistalouden ja resurssipohjaisen talouden. IKIKAIKU-säätiön tarkoitus liittyy tuohon tyhjentyneeseen neliöön eli Tiehen. Miten palauttaa keskustori ja ihmiset takaisin kylämäiseen rakenteeseen. Tyhjä neliö edustaa modernismin viitekehystä. Säätiön malliin liittyy omistautujien konsepti. Tässä mallissa A,B,C,D, jne. voidaan mieltää myös omistautujiksi.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *